Uutisista kuulimme, että ”Etelä-Suomen taivaalla perjantaina 19. helmikuuta kello 0.05 nähty kirkas tähdenlento saattoi pudottaa satagrammaisen meteoriitin Etelä-Hämeeseen Kärkölään. Meteoriitin todennäköinen putoamispaikka on jossain Kärkölän, Lappilan seudulla Riihimäki-Lahti-radan tuntumassa. " Lainaus yle.fi

Uutinen oli peräisin useiden Ursan tulipallotyöryhmän harrastajien tekemistä tulipallohavainnoista. Harrastajat olivat kuvanneet kuudella eri havaintoasemalla ”tulipallon”. Ursaan tuli lisäksi useita visuaalihavaintoraportteja, joiden merkitys on kamerahavaintoja vähäisempi. Näistä havainnoista oli tehty uutisen mukainen arvio meteoriitin putoamispaikasta.

Tulipallohavaintoja kameralla tekivät Mika Järvinen (Joutsa), Ilkka Yrjölä (Kouvola), Jari Tuukkanen (Karstula), Juhani Piri (Kerava), Timo Kantola (Pieksämäki) ja Esko Lyytinen (Helsinki). Putoamispaikkalaskennan suoritti Esko Lyytinen Ursan tulipallotyöryhmästä.

Lyytisen tallenne tulipallosta, valoisalento

Uutinen tarttui lappilalaisen Mari Niinistön korviin ja hän kiinnostui asiasta. Tähdet ja avaruus-lehden keskustelufoorumilla avaruusharrastajat keskustelivat aiheesta ja Niinistö löysi Lyytisen kirjoituksen. Siinä Lyytinen lupautui tekemään tarkemman määrityksen todennäköisestä putoamispaikasta. Alkoi Lyytisen ja Niinistön vuoropuhelu Lappila-meteoriitin löytymiseksi.

 

Meteoriitit yleensä

Meteori eli tähdenlento on valoilmiö, joka syntyy, kun pieni kivi eli meteoroidi "palaa" ilmakehässä. Tavallisesti tämä valoilmiö kestää alle sekunnista muutamiin sekunteihin. Tämän tulipallon lento kesti jokseenkin 4 sekuntia. Tulipallo on kirkas meteori. Meteoroidista tulee meteoriitti, jos se selviää Maan pinnalle asti.

Meteoriittien yhteydessä puhutaan pudokkaista ja löydöistä:
Pudokas on meteoriitti, jonka aiheuttanut tulipallo on havaittu ja löytö tapahtuu melko pian tapauksen jälkeen. Löytö on meteoriitti, joka löydetään sattumalta – tietämättä sen putoamisesta. Löytö on yleensä huomattavan ruosteinen ja ollut kauan maassa ennen ”löytymistään”. Pudokkaita pidetään tutkimuksen kannalta arvokkaampina.

Meteoriitit luokitellaan eri tyyppeihin, päätyyppeinä rauta-, kivirauta- ja kivimeteoriitit, ja nämä jakaantuvat edelleen eri tyyppeihin. Kivimeteoriitit ovat joko kondriitteja tai akondriitteja. Meteoriiteista ja niiden tyypeistä voi lukea tarkemmin vaikkapa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Meteoriitti

 

Meteoriittien harvinaisuus

Maapallolta on löydetty noin 3000 meteoriittiä. Lisäksi Anarktikselta ja autiomaasta on löytynyt suuret määrät jopa satoja tuhansia vuosia vanhoja löytöjä. Vuosittain Maan pinnalle putoaa noin 1000 pesäpallon kokoista tai suurempaa meteoriittiä, kuitenkin suurin osa niistä putoaa mereen ja asumattomille seuduille. Suomen alueelta on löydetty viimeisten 200 vuoden aikana 13 meteoriittiä, viimeksi v. 1971 pudokas Haverö ja v. 1974 löytö Orimattila.

Suomesta löydetyistä meteoriiteistä löytyy kuvia ja tietoa: http://www.somerikko.net/meteoriitit/hlm.html

 

Putoamispaikan laskenta

Kyseinen tulipallo saatiin kuvattua peräti kuudella eri tulipallokameralla. Jo kahden kameran hyvistä suuntamäärityksistä saa sen tuloreitin määritettyä. Valoisan lennon reitti on määritetty noin kahdensadan metrin tarkkuudella. Alkutulonopeus oli 17 km/s. Tulipallo sammui noin 33 kilometrin korkeudella nopeuden ollessa tällöin noin 5,5 km/s ja tämän jälkeen meteoroidi jatkoi putoamista ns. pimeälentona.

Pimeälentoon vaikuttavat monet tekijät. Arvio kappaleen massasta saadaan sen nopeuden hidastumisesta ilmakehässä eri korkeuksilla, loppumassa lähinnä loppupään havainnoista. Meteoroidin ja maahan tulevan meteoriitin kokoa ja massaa ei silti saada arvioitua tarkasti. Ensinnäkin massa riippuu kappaleen tiheydestä. Yleensä paremman tiedon puutteessa oletetaan tiheyden olevan yleisimpien kondriittien tiheyttä eli noin 3,3 kg/dm³. Kappaleen vastuskerroin riippuu sen muodosta, joka on myös tuntematon. Tavanomaisten "meteoriittiklönttien” muoto on suurin piirtein tiedossa. Kuitenkin tässä tapauksessa hidastumiskäyttäytyminen oli vähän tavanomaisesta poikkeavaa. Selitys voi olla ehkä meteoriitin lituskainen muoto ja sen alkulento lappeellaan.

Laskennassa otetaan huomioon myös yläilmakehän sen hetkiset tiheysarvot. Ilmakehän tiheys vaihtelee yli 30 kilometrin korkeudessa, suurelta osin vuodenaikojen mukaan, suhteellisesti huomattavasti enemmän kuin matalammalla.

Edellä kuvatuista havainnoista saadaan juuri tämän kohteen hidastuvuuskäyttäytyminen melko hyvin määritettyä, mutta sen jonkin asteisesta epänormaalisuudesta johtuen meteoriitin loppumassan arvioiminen jäänee kuitenkin tavanomaista epätarkemmaksi

 

Putoaminen maahan

Meteoriitti tuli suunnasta 185 (etelä 180) ja sen valoisa lento oli huomattavan jyrkkä, 71.5 astetta. Tällainen jyrkkä lento on löydettävyyden kannalta huomattava etu, koska pimeälento jää lyhyeksi.

Näinkin pienen meteoriitin alastulonopeus on vain noin 40 m/s eli noin 140 km/h. Hyvä heittäjä pystyy heittämään kiven suunnilleen samalla nopeudella. Koska maassa oli runsaasti lunta, niin ilmeisesti meteoriitti ei ole tehnyt minkäänlaista jälkeä maahan pudotessaan.

 

Maahan putosi, vielä nimeämätön ja löytymätön, Lappila-meteoriitti.

Meteoriitin arvioitu massa on noin 50 - 100 grammaa, mutta alle 50 grammainenkaan ei ole pois suljettu. Meteoriitistä saatiin kuvattua tallenteille myös spektri. Spektrisssä havaittiin ehkä tavallista heikompi magnesiumviiva. Se saattaisi merkitä sitä, että meteoriitti olisi harvinaisempaa tyyppiä ja siten ilmeisesti myös tutkimuksellisesti arvokkaampi.

 

 Arvioitu putoamispaikka

Varsinainen putoamispaikkaennuste on: 25.1913 E, 60.8421 N (Maantieteelliset WGS84 koordinaatit, asteina ja asteen desimaaleina). Epävarmuus on suurin kaakko-luode suunnassa, jossa se on noin plus-miinus kilometrin verran. Tätä kohtisuoraan eli koillinen-lounas suunnassa epävarmuus lienee runsas puoli kilometriä.
Yllä olevia koordinaatteja vastaavan paikan karttalinkki on: karttalinkki

 

 

 Meteoriitin etsimisestä

Laki ei sano mitään meteoriittien omistuksesta. Asiasta on olemassa Helsingin Yliopiston korkeiden lakimiesten ja Kivimuseon edustajan lakitulkinta. Sen mukaan Suomesta löydetty meteoriitti kuuluu valtiolle ja löytäjälle löytöpalkkio.

Meteoriittiä etsittäessä tulee ottaa huomioon lait yksityisyyden ja yksityisomistuksen suojasta. Muuten jokamiehenoikeuksien turvin maastossa saa kulkea. Jokamiehenoikeudet löytyvät: Jokamiehenoikeudet

 

Käytännön ohjeita meteoriitin etsintään:

Tässä tapauksessa meteoriittia kannattaa etsiä lähinnä silmillään. Se on luultavasti tumma, epämääräisen muotoinen kivi, joka on noin kananmunan kokoinen. Muodot ovat todennäköisesti pyöristyneet, mutta se ei ole kokonaisuudessa esimerkiksi pallomainen. Pinta on himmeän kiiltävä.

Pellolle pudonnut meteoriitti on todennäköisesti maan pinnalla hyvin näkyvissä. Paksun lumikerroksen läpi ei näin pieni ja hitaahkolla nopeudella pudonnut meteoriitti ole tehnyt kuoppaa.

Kun näkee maastossa mahdollisen meteoriitin, niin olisi hyvin toivottavaa ottaa siitä valokuvia eri suunnista alkuperäisessä paikassaan ja asennossaan. Siis ennen maasta poimintaa. Kännykkäkamera on tähän tarkoitukseen hyvä väline. Löytöpaikka tulee panna tarkasti mieleen ja jos mahdollista; määrittää tarkat koordinaatit.

Vahvalla magneetilla voi tutkia, onko löydös magneettinen. Useimmat yleisimmistä meteoriittityypeistä ovat magneettisia eli tarttuvat magneettiin. On kuitenkin hyvä muistaa, että luonnossa on valtavan paljon myös muita magneettisia kiviä.

Mahdolliselle etsintäreissulle on hyvä ottaa kameran lisäksi pieniä minigrip-pusseja, tussikynä ja karttatuloste. Näytepussit on hyvä merkitä siten, etteivät esimerkiksi eri paikoista löydetyt näytteet mene sekaisin. Karttatulosteeseen tehdään merkinnät löytöpaikoista.

Meteoriitit eivät ole myrkyllisiä kädessä pidettäväksi ja säteilevät radioaktiivista säteilyä erittäin heikosti. Yleisimmät tyypit sisältävät kuitenkin nikkelirautaa, joka voi olla nikkeliallergikoille haitallista.

 

Näytteen tutkiminen

Näyte luokitellaan meteoriitiksi vasta tieteellisten tutkimusten jälkeen.

Näytteet on tutkittu aiemmin Kivimuseon johtajan prof. Martti Lehtisen toimesta. Nyt tilanne on muuttunut. Mahdollisesta löydöstä kannattaa olla yhteydessä sähköpostilla Esko Lyytiseen Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen . Lyytinen arvioi löydön kuvien perusteella ja antaa ohjeet jatkotutkimuksia varten.

 

Meteoriitin arvo

Meteoriittit ovat aina tieteellisesti arvokkaita näytteitä avaruudesta ja harvinaisuuksia varsinkin Suomen oloissa, jossa meteoriitit tuhoutuvat ilmaston vuoksi nopeasti. Monet maat luokittelevat ne kansallisaarteiksi. Meteoriitti voidaan rinnastaa kansallisesti arvokkaaseen mineraalinäytteeseen.

 

Elämä jatkuu – meteoriitistä huolimatta

Meteoriitti on pudonnut – se on fakta. Sen putoamispaikka on kartassa osoitetulla alueella – missä tahansa siellä. Mysteeri selviää vasta, kun se löytyy. Voi olla, ettei löydy koskaan.

Tämä kirjoitus on laadittu siinä tarkoituksessa, ettei tämä arvokas ja harvinainen tapaus, tervehdys avaruudesta, jäisi huomiotta vahingossa. Se voi tulla esiin puutarhasta, hiekkalaatikosta tai löytyä sienimetsästä tänä keväänä tai vuosien päästä. Silloin on hyvä tietää ja muistaa meteoriitin mahdollisuus!

 

Oletko kiinnostunut meteoriitin etsimisestä?

Meteoriittiä saa etsiä kuka tahansa. Onnea etsintään!!

Viimeksi päivitetty ( 14.09.2010 13:27 )